Aloita rentoutuminen

Pellolaissyntyisen 34-vuotiaan kuvanveistäjä Essi Korvan teoksissa tunteet, pelot, kasvit, eläinmaailma sekä ihmiskehot sulautuvat toisiinsa, muodostaen unenomaisia ja väkevän visuaalisia maailmoja. 

Essi Korva palasi kotiseudulleen Lappiin valmistuttuaan Lahden Taideinstituutista vuonna 2010. Myöhemmin työskentelytilaksi valikoitui luonnon helmassa sijaitseva vanha koulurakennus Pellon naapurikunnasta Kolarista, Sammalvaarasta. Nyttemmin paikka tunnetaan Willa Korvana. Siellä sijaitsee taiteilijan koti, työhuone sekä taiteilijaresidenssi, jossa majoittuu ja työskentelee aina ajoittain vierailevia taiteilijoita, usein ulkomailta. 

– Yksi kaverini luonnehti paikkaa taiteilijan paratiisiksi. Vanhat luokkahuoneet tarjoavat valtavat työskentelytilat keskellä metsää. Heti talon takaa avautuu upea kivikallio sekä massiiviset, jääkauden aikana muodostuneet kiviröykkiöt. Maasto on niin kaunista, etten olisi osannut kuvitella lapsuuden kotiseudultani löytyvän, kertoo Korva.

Ympäristötaidetta valtameren rannalla

Lähellä Willa Korvaa sijaitsee myös ympäristötaiteeseen keskittyvä Oranki Art -ulkoilmanäyttely, jonka työt syntyvät kesäisin järjestettävässä taidetapahtumassa usean taiteilijan voimin.

– Oranki Art oli ensimmäinen ympäristötaidetapahtuma, johon valmistuttuani osallistuin. Sittemmin olen päässyt tekemään ympäristötaidetta myös useissa kansainvälisissä symposiumeissa, ja siitä on tullut tärkeä ulottuvuus tuotannossani, Korva kertoo. 

– Vuonna 2014 pääsin tekemään Hardangerin vuonon rannalla Norjassa sijaitsevaan Utnen kylään Hardanger Folk Museetin pihalle Utnen pienen merenneidon. Halusin lainata teoksessa Kööpenhaminan Pieni merenneito -veistosta, mutta toteuttaa sen uudella tavalla, ympäristötaiteen keinoin. Utnen pieni merenneito onkin varsin erilainen kuin esikuvansa. Sillä on sinisimpukoista tehty mekko ja sen hiukset muodostuvat kotiloista. Materiaalit keräsin itse vuonon rannoilta kuolleena löytyneistä kotiloista ja simpukoista. 

– Ympäristötaidetta tehdään harvoin kestämään, ja tämänkin työn oli alun perin tarkoitus olla näytillä vain vuoden. Nyt aikaa on kuitenkin jo kulunut yli viisi vuotta ja teos on edelleen paikallaan. Tämä on aikamoinen ihme ottaen huomioon, että saneerauslaastista ja simpukoista koostuva veistos on ollut kaikki nämä vuodet Atlantin keliolosuhteiden armoilla. Viime vuonna Hardangers Folk Museet aikoi ottaa teoksen pois, mutta paikalliset keräsivät adressin hyväkuntoisen teoksen puolesta. On hauskaa, kun teos alkaa elää tuolla tavoin omaa elämäänsä, Korva naurahtaa.

– Yhdessä Design Hoteliin tulevista töistäni voi ehkä nähdä tiettyä samansukuisuutta Utnen pienen merenneidon kanssa. Työ kuvaa lehvistä muodostuvaa naista, joka on keskeltä ikään kuin auki. Vähän kuin ihmisen kuori, joka on kuin mekko, mutta samalla kuin hahmo, joka puolestaan muodostuu kasveista, kertoo Korva.

Pieniä maailmoja, materiaaleja haaskaamatta

Korvan töissä ympäristötaide, kierrätysmateriaalit, kuvanveisto ja maalaustaide liittyvät usein saumattomasti toisiinsa

– Koen tärkeäksi käyttää uudelleen materiaaleja. Kierrätysmateriaaleja onkin mukana melkein kaikissa töissäni. Jos se ei ole joku vanha kattila, amme tai pokaali, niin sitten se on todennäköisesti kierrätysmuovia tai jotain metalliromua. Se ei aina ole myöskään mitenkään ilmeisenä näkösällä töissäni. Rakenteessa voi olla mukana esimerkiksi juuri se vanha pokaali, karvoja lehmän hännästä, sammalta ja betonia, ja kokonaisuus näyttää melko realistiselta lapselta, kertoo Korva.

– Käytän myös uudestaan vanhoja töitäni. Jos minulla on joku työ, joka on mennyt pilalle tai rikki, tai josta en vain muuten enää pidä, mutta tiedän sen sisältävän hyvän rungon, niin saatan purkaa sen ja käyttää materiaalit uudestaan. Tai sitten rakennan uuden työn suoraan siihen vanhan päälle. Mielestäni olisi hyvän materiaalin tuhlausta, jos en tekisi niin. 

Luonnolla ja ympäristöllä on myös merkittävä rooli teosten innoittajana.

– Luonto on ollut minulle aina todella tärkeä. Jo lapsena ulkona leikkiessäni rakentelin sellaisia juurakkomaailmoja, mitä nyt lapset tykkäävät tehdä. Koen, että en ole sitä koskaan oikeastaan lopettanut. Kun työskentelen, rakennan edelleen näitä pieniä maailmoja, pieniä universumeita, jotka käsittelevät milloin mitäkin asioita, Korva sanoo. 

– Minua innoittaa yleisesti ottaen elämä – tuntemukset ja kokemukset elämästä. Kutsun teoksiani monesti tunteiden muotokuviksi. Niiden tekeminen on minulle eräänlaista sisäistä tutkimusmatkaa, joka kartoittaa kokemustani ympäröivästä maailmasta. 

– Työni ovat melkein aina jossain määrin esittäviä. Niissä on myös yleensä aina – siis joka kerta – hyvin voimakas tunnelataus, suuntaan tai toiseen, tai vähän joka suuntaan. Niissä on myös usein synkkyyden ja valon leikkiä, sillä en usko, että nämä ääripäät sulkevat toisiaan pois. 

– Olisi hienoa, jos työni antaisivat katsojalle ripauksen toivoa. Ikään kuin hyväksynnän katsojan omille tunteille ja kokemuksille. Toivoa siitä, että asiat vain ovat, niin kuin ne ovat, kertoo Korva.