Aloita rentoutuminen

Torniolaislähtöisen Hanna Kannon elämään on kuulunut useita vaiheita niin taiteen opiskelijana, opettajana kuin täyspäiväisenä taiteilijana. Kaikkia näitä syklejä yhdistää kuitenkin kaksi asiaa: rakkaus Lappiin ja maalaamiseen.  

Taiteilija Hanna Kannon kipinä taiteeseen ja maalaamiseen syttyi lukion jälkeen Limingan taidekoulussa. Tämän jälkeen Kanto opiskeli taiteen maisteriksi Lapin yliopistossa ja lyhyen opettajuuspätkän jälkeen hän päätti muuttaa Kätkäsuvantoon vanhaan kyläkouluun ja kokeilla elämää täysipäiväisenä taiteilijana. 

Kova työ tuotti tulosta ja Kanto alkoi saada mahdollisuuksia saada teoksiaan esille. Hän sai kutsun mm. Mäntän kuvataideviikoille kesällä 2010. Vaikka töitä riitti, Kanto kaipasi elämäänsä lisää haasteita, minkä vuoksi hän aloitti opettajan työt Haaparannassa sijaitsevan Suomenruotsalaisen kansankorkeakoulun taidelinjalla. Vuonna 2021, Kanto on juuri valmistumassa kahden vuoden opinnoistaan kuvataideakatemiassa. Pian on edessä todennäköisesti muutto takaisin Helsinkiin, mutta Lappiin tullaan edelleen tekemään paljon reissuja – erityisesti hiihtämään ja hakemaan uusia aiheita maalauksiin.

– Siitähän myös Design Hotel Levillä esillä oleva teokseni Spillings (2017) kertoo; suhteestani hiihtoon. Rauhallinen, hidastempoinen ja hiljainen luonnossa liikkuminen on itselle tärkeää ja siksi haluan tuoda sitä myös maalauksiini. Nostalgian lisäksi laitan töihini aina jotain pientä extraa ja outoja yksityiskohtia. Siksi esimerkiksi kuvan hiihtäjän takissa on ikuinen kesä perhosineen. 

Kuvataiteilija Hanna Kanto työhuoneellaan Torniossa. Kuva: Nina Susi.

Tunneside Lappiin 

Pohjoisuus: kulttuuri, ihmiset, arki ja luonto ovat kantavia teemoja Kannon maalauksissa.

– Jo 2000-luvun alussa kävin Lapissa hiihtovaelluksilla, jolloin oma suhteeni Lappiin heräsi. Kun muutin vuonna 2008 Kätkäsuvantoon, vietin kaiken vapaa-aikani paikallisten ihmisten seurassa. Olin mukana poroerotuksessa, kalastin verkoilla jään alta ja hiihdin ympäri tunturia. Siinä alkoi muodostua oma maalaamisen ja pohjoisuuden yhdistelmä. 

– Aiempaan tekniikkaani kuului paljon tyhjyyttä, taivasta ja maata. Suuria yötaivaita, pieniä puita ja pieni ihminen sen kaiken keskellä. Aiheet tulivat tietysti pohjoisesta ja sen luonnosta ja eläimistä. Design Hotel Levillä oleva Mosquito (2016) on suurennos sääskistä – ja Lapissahan niitä riittää. Halusin kuvata 1,5 metrin kokoisella sääskellä sitä, miten pieni sääski runsaslukuisena voi muuttaa kokemuksen tilanteesta täysin.

– Vuonna 2018 aloin työskennellä uuden teeman parissa, joka on tarkemmin sanottuna vain erilainen puoli pohjoisesta. Lähdin luonnontieteellistä tutkimusta tekevien tutkijoiden mukaan maastoon heidän tehdessä kenttätutkimusta Kilpisjärvellä. Heidän tutkimuksissaan mitattiin paljon silmälle näkymättömiä asioita pohjoisen luonnosta, kuten hiilidioksidipäästöjä ja metaania. Tämä uusi aineisto muutti maalaamisen tekniikoita, kuvakulmaa sekä osittain myöskin maalausteni aiheita.

– Nykyisin työni on abstraktimpaa ja esiintyy sekä figuratiivisia, että tulkinnanvaraisia maalauksellisia elementtejä. Haluan siis yhä, että töissäni on tarpeeksi tietoa ja merkkejä katsojalle, jotta se osataan yksityiskohtien kautta yhdistää tiettyihin ilmiöihin. En kuitenkaan linjaa kaikkea suoraan, sillä haluan jättää katsojalle tilaa tehdä monen suuntaisia tulkintoja. 

Spillings (2017)
Mosquito (2016)

Kaksiulotteinen pinta – miljoonia mahdollisuuksia

Kanto työskentelee mieluiten maalaamalla. 

– Visuaalisuus on minulle tärkeää, siksi en voisi edes kuvitella tekeväni pelkästään esimerkiksi äänitaidetta. Nautin maalaamisesta ja itse prosessista: siitä, miten maalaus lähtee etenemään omaan suuntaansa ja kuinka haarukointia tehdään hetkessä. Onhan minulla aina lähtöajatus, johon kerään aineistoa, ennen kuin asetun itse työn ääreen. Mutta maalaus kuitenkin kehittyy ja muuttuu aina matkan varrella, mitä on tekijänä kiinnostava seurata. 

– Maalauksessa on yleensä aina kaksiulotteinen pinta, johon luodaan illuusioita. Mahdollisuudet ovat tätä kautta lähes rajattomat, sillä teoksissa on mahdollista käyttää omaa mielikuvitusta, johon sekoittaa merkkejä näkyvästä maailmasta tai siitä, mitä kokee ja tuntee. Kaiken tämän muuttaminen maalauksen kielelle, maalauksellisen jäljen taakse, luo siihen paljon uusia tasoja. Mielestäni elävyyden ja mielenkiinnon luominen tasaiseen kuvapintaan on hyvin haastavaa ja siksi aina niin kiinnostavaa tässä taiteenmuodossa.

– Itse käytän maalaamisessa laajasti eri materiaaleja, kuten sivellintä, airbrush-kynäruiskua ja paksua öljyä. Joskus yhdistän maalauksiin myös muita elementtejä, kuten viimeisimmässä näyttelyssäni, jossa tein keramiikkaa teosten yhteyteen. Keraamiset osat ikään kuin vaelsivat ulos maalauksista, mikä synnytti mielenkiintoisen vuoropuhelun kylmän ja kivimäisen keramiikan sekä elävän ja pehmeän maalauksen välille. 

Maalaamisella ja taiteella on suuri merkitys Kannon elämässä.

– Taide on minulle elämäntapa. Visuaalisuus ja kuvallisuus ovat osa ilmaisuani ja ajatteluani. Tässä työssä on mahdotonta päästä lomalle, sillä hahmotan elämää taiteeni kautta: rakennan usein kokemukseni suoraa kuvamuotoon eli hahmotan elämää teoksieni muotoon päätyvien visuaalisten merkkien kautta. Myös elämän visuaalisuudessa, eli jokaisessa näkymässä voi olla ratkaisunavain jonkin keskeneräisen teoksen eteenpäin viemiseen tai mahdollinen alku jollekin uudelle taideteokselle.